“Meidän on tunnustettava olevamme oikeudenhaltijoita, emmekä sidosryhmiä”
25.–27. kesäkuuta Leviissä, Suomessa, järjestettiin EU Arctic Forum, Indigenous Peoples’ Dialogue ja Arctic Youth Forum jotka kokosivat erilaisia organisaatioita, instituutioita ja tutkijoita jakamaan näkemyksiään arktisen tulevaisuuden suhteen.
Tässä kolmepäiväisessä tapahtumassa osallistuivat kollegamme Stephan Dudeck (Tarton yliopisto), Áile Jávo (Saamen neuvosto), Per-Henning Mathisen (Saamen neuvosto) ja Ilaria Sartini (Kestävyystutkimuslaitos GFZ).
Foorumin aikana keskusteltiin monista arktista koskevista aiheista, kuten kestävän ja teollisen kehityksen mahdollisuuksista, alkuperäiskansojen lisääntyneestä osallisuudesta sekä arktisen alueen strategisesta merkityksestä, kuten sanoin ”Enemmän EU:ta arktiksessa ja enemmän arktista EU:ssa”. Tässä suunnassa pyrkimyksenämme BIRGEJUPMI-hankkeessa on luoda tila, jossa voidaan oikeasti edistää kestävyyttä – käsitettä, joka ohjaa tasapuolisten ja ihmisarvoisten elinolojen turvaamista koko maailmassa nyt ja tulevaisuudessa – ja auttaa palauttamaan ja suojelemaan ympäristön perusasioita tämän mahdollistamiseksi. Tämä edellyttää yhteistä luomistyötä saamelaislaitosten, kansalaisyhteiskunnan ja muiden maiden kumppaneiden välillä. Työllämme pyrimme osaltaan tähän ja tarjoamaan eurooppalaisille toimielimille työkaluja eettiseen sitoutumiseen, maankäyttöön, resurssien hallintaan ja alkuperäiskansojen johtajuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Viimeisen päivän aikana Per-Henning (Saamen neuvosto) rikastutti keskustelua osallistumalla arktisenmeren ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevaan työpajaan. Hän toi lavalle saamelaisyhteisöjen näkemyksen Finnmarkista siitä, miten ilmaston lämpenemisen seuraukset vaikuttavat sekä vesiin, maahan että saamelaisyhteisön kulttuuriin. Hän painotti ekosysteemien keskinäisyyttä ja sitä, kuinka ilmaston vaikutukset merialueilla vaikuttavat myös maalla elävien elinkeinoihin, kuten poronhoitoon. Lisäksi ekosysteemien häiriintyminen vaikuttaa säämalleihin, kalastukseen ja muihin luonnonilmiöihin liittyviin kieli- ja kulttuurijärjestelmiin, mikä lopulta johtaa kulttuuriseen menetykseen.
Kysymykseen “Millä tavalla hallitukset ja kansainväliset järjestöt voivat tukea saamelaisia sopeutumaan ilmastonmuutoksen haastuksiin?” Per-Henning vastasi:
“Saamelaiset tarvitsevat oikeudellista suojaa sekä oikeuden maa- ja merialueisiin, koska toimeentulomme riippuu liikkumisesta maalla ja vesillä. Tämä edellyttää politiikkoja, jotka suojelevat kausiluonteisia laidunnus- ja kalastusoikeuksia teollisuusaktiviteeteilta. Saamelaisyhteisöt tarvitsevat myös tukea saamelaisten merien ja ilmaston tuntemuksen vahvistamiseen. Saamelaiselta tietäjiltä on perinteitä, jotka ovat nähneet meren muutoksia sukupolvien ajan. Voisin mainita isoisäni, joka oli kalastaja ja pienviljelijä, ja toimi puheväen kalastusoikeuksien puolestapuhujana Unjárgassa, kotialueellani. Kun paikallisiin vuonoihin suunniteltiin kalankasvatusta, hän vastusti sitä jyrkästi, koska Unjárgassa oli kuultu paikallisilta kalastajilta lähiseuduilta ja vuonoilta liittyvistä muutoksista ja vaikutuksista ekosysteemiin, joita kalankasvatus aiheutti. Nämä tietäjät ovat saaneet tietonsa sukupolvien ajan ja näkevät, että muutokset ovat pitkäaikaisia, minkä vuoksi on tärkeää tukea tätä perinnetietoa. Tarvitsemme yhteishallintaa ja aitoa kumppanuutta.”Meidän on tunnustettava olevamme oikeudenhaltijoita, emmekä sidosryhmiä, myös meri- ja ilmastopolitiikassa.”
Tämän pohjalta Per-Henning korosti käynnissä olevaa Riehpovuotna/Repparfjordin tapausta, jossa Nussir ASA -kaivostoimija suunnittelee avaavansa kobolttikaivoksen Fiettar-poronkiimaneen alueella ja kuljettavansa kaivosteollisuuden jätteet Norjan Sápmiin sijaitsevaan Riehpovuotna-joen lohijärveen. Tämä kaivushanke on valittu EU:n kriittisten raaka-aineiden lakien (CRMA) strategiseksi hankkeeksi. Per-Henning korosti vakavia riskejä, joita Nussirin kaivostoiminta asettaa saamelaiskulttuurille, maille ja elämän tavoille.
