Yhteydet kutovat meidät yhteen – BIRGEJUPMI:n yleiskokous Tartossa

Tartossa pidetty yleiskokous oli koko BIRGEJUPMI-konsortion toinen kasvokkain tapaaminen hankkeen alusta lähtien ja juhlisti sen ensimmäisen vuoden päättymistä. Ensimmäinen tapaaminen, hankkeen kickoff, pidettiin Guovdageaidnussa (Norjan Sápmin puolella) heti hankkeen käynnistyttyä tammikuussa 2025. Väliin mahtui myös useita tilanteita, joissa jäseniä kohtasi konferensseissa, festivaaleilla, seminaareissa jne. esitellen tai edustaen BIRGEJUPMI:a tai tekemällä yhteisiä kenttätyöjaksoja eri paikoissa Sápmissa ja Kalaallit Nunaatissa.

Yleiskokouksen ohjelma Tartossa oli monipuolinen aamusta myöhäisiltaan: eri työpakettien esityksiä ja mukaansatempaavia harjoituksia siitä, keitä olemme ja missä asemassa olemme tässä konsortiossa.

Tiistaina teimme retken varsin uuteen ja merkittävään Eesti Rahva Muuseum (Viron kansallismuseo), jossa nautimme kuraattorin opastamasta kierroksesta näyttelyssä “Uralien kaiku” ja tutustuimme uraalilaisten kieliin ja kulttuureihin. Museo oli vaikuttava ja simbolisesti sijoitettu hylätyn neuvostoaikaisen lentokentän alueelle. Koska olimme vain noin 40 km Venäjän rajasta, jotkut meistä kokivat myös geopoliittista kiireellisyyden tunnetta.

Iltaisin katsoimme kaksi elokuvaa. Tiistaina näytimme elokuvan Biru Unjárga (Isäni tytär). Valinta tuntui luonnolliselta, sillä BIRGEJUPMI:n joukossa on jäseniä Unjárgasta. Elokuva käsitteli kiinnostavasti oman paikan ja identiteetin etsimistä ja sopi hyvin niiden teemojen kanssa, joita Työpaketti 4 käsittelee. Keskiviikkoiltana näimme toisen elokuvan, Rakkauden maa. Dokumenttielokuva esitteli Jurij Vellan, länsi-Siperian Venäjältä kotoisin olevan metsänenetsiläisen poronhoitajan ja runoilijan. Dokumentin jälkeen keskustelimme elokuvan tekijän Liivo Niglasin ja jäsenemme Stephan Dudeckin kanssa, jotka jakoivat muistojaan ja kokemuksiaan Jurij Vellasta.

Myös yleiskokouksen kokoontumispaikka tuntui erinomaiselta: rakennusta kunnioitetaan tietyn hevosen muistolle, jonka fresko on sen ulkoseinässä. Hevosen kunnioittaminen toimi symbolina yhdelle BIRGEJUPMI:n tavoitteista; luonnon (esim. eläinten toiminta) ja kulttuurin (esim. ihmisten toiminta) näkemiselle yhtenäisenä kokonaisuutena, sillä rakennuksen historia kytkeytyy hevosen ja sen omistajan tarinaan.

Torstaina meille tarjoutui tilaisuus esitellä työtämme ja projektia Tarton yliopiston kollegoille, joka isännöi tapaamistamme. Se oli erinomainen hetki vaihtaa ajatuksia ja ideoita, kun siirrymme hankkeen toiselle vuodelle.

Lämmin ja vilpitön kiitos Tarton yliopiston isännille, Art Leeteelle ja hänen Arctic Studies Lab -ryhmälleen sekä Kulttuurintutkimuksen instituutin kollegoille, erityisesti Helen Hannille, lämpimästä vastaanotosta, omistautumisesta, huolenpidosta ja järjestelyistä, jotka tekivät yleiskokouksestamme mahdollisen ja unohtumattoman.

On harvinaista ja arvokasta, että kaikki voimme kokoontua samaan paikkaan samaan aikaan. Työpakettimme edustavat laajaa kirjoa tavoitteita, kiinnostuksen kohteita ja mahdollisuuksia – samoin me osallistujina ja konsortiona. Voi kohdata kasvokkain eri työpakettien välillä saman katon alla silloin tällöin on erityisen rikastuttavaa. Useimmista meistä tuntui tosin, että olisimme toivoneet enemmän aikaa yhdessä, sillä kävi nopeasti selväksi, kuinka paljon kukoistamme BIRGEJUPMI-konsortion puitteissa ja sen mukana.