Birgejupmi Tayal-alueella alkaa yhdestä hirssinsiemenestä

Nimeltään ngasal maku— ”my home” tayal-kielellä — näyttely kasvoi lukukauden mittaisesta yhteistyöstä alkuperäiskansaan kuuluvien Tayal-lasten ja Taipei National University of the Artsin opiskelijoiden välillä, joista monet ovat itsekin alkuperäiskansataustaisia. Avajaispäivä oli yhteinen kokoontuminen: Tayalin yhteisön jäsenet osallistuivat ja tarjosivat lauluja, jotka täyttivät tilan muistilla ja läsnäololla. Metsäministeriön edustajat olivat myös läsnä taideohjelman yhteisrahoittajina. Heidän läsnäolollaan oli erityinen painoarvo. Historiallisesti kyseinen ministeriö on symboloinut valtiovaltaa, joka väkivaltaisesti riisti Tayal-ihmisiltä heidän metsäalueitaan. Seisoaminen yhdessä tämän näyttelyn tukemiseksi oli hauras mutta merkityksellinen askel Tayalin kansan ja Taiwanin valtion välisessä jatkuvassa jälkisuhteessa.

Ytimessään Birgejupmi pyrkii vahvistamaan lasten näkökulmia — näkemään maailman heidän silmiensä kautta.ngasal makuNäyttely rakentuu opiskelijoiden järjestämän lasten taideohjelman pohjalle Mknazi-joen laaksossa, jossa oppiminen tapahtuu rinnakkain hirssiviljelyn käytäntöjen kanssa, joita Millet-mama Pagung Tomi on huolellisesti ylläpitänyt vuosien ajan. Lapset ja yliopisto-opiskelijat osallistuivat hirssin kylvöön, harventamiseen ja sadonkorjuuseen — käytäntöihin, jotka resonoivat syvästiBirgejupmi, joka Tayalin kontekstissa ymmärretäänSápmistäTayalin lakina ja elämäntapana.

Tämän ruumiillistuneen prosessin kautta gagaSápmistä ei opita abstraktina käsitteenä vaan se koetaan kehollisesti: kädet koskettavat maata, jalat tuntevat maan lämmön ja aika mitataan viljelyn ja kasvun kautta. Lapset vaalivat Tayalin kulttuuria ja hirssin istutusta, kun taas opiskelijat oppivat lapsilta ja fasilitoivat taiteellisia prosesseja, jotka antoivat lapsille rohkeuden ilmaista omia käsityksiään kodista.

Tämä näyttely oli enemmän kuin teosten esittely; siitä tuli reflektiivinen matka ja tulemisprosessi. Matkan varrella lapset, yliopisto-opiskelijat ja yhteisön jäsenet muovasivat hiljalleen kuraattoriaiheita yhteisten kokemusten, keskustelujen ja luovien tekojen kautta. Yhdestä hirssinsiemenestä istutettiin alku — lempeästi hoivaten kotitietoisuutta. Askelselta askelmalta tämä tietoisuus kasvoi poluksi, jota muovasivat muistot ja koetut hetket, ja lopulta siitä muodostui kestävä hirssi, joka kantaa syvää kiintymystä yhteisöön ja maahan.

Näyttelyllä on myös vahva dekoloniaalinen merkitys sijaintinsa vuoksi. Rakennus, jossa näyttely pidettiin, toimi kerran varastona Japanin siirtomaavallan aikana, ja siellä säilytettiin Tayalin kotiseuduilta yli vuosisata sitten poimittuja luonnonvaroja. Kutsumalla lapset ja yhteisön jäsenet tähän tilaan tänään saivat ne, jotka aiemmin oli objektisoitu ja riistetty, mahdollisuuden puhua ja olla läsnä. Tässä yhteydessä taide on enemmän kuin ilmaisu — se on dekolonisaation keino, joka muuntaa uuttamisen paikan hoivan ja jaettujen tulevaisuuksien tilaksi.

ngasal makungasal maku, sivunäyttely ulottuuBirgejupmi Tayalin alueen ulkopuolelle.mola -tekstiiliteosten muodossa Kuna-kansalta, yhdessä tarinoiden ja pienen photovoice-näyttelyn kanssa, jonka loivat hankkeen jäsenet, jotka osallistuivat Panaman vierailuun. Valokuvien, tekstien ja pohdintojen — mukaan lukien Wasiq Silanin — kautta näyttely kertoo, miten terveyden ja hyvinvoinnin käsityksiä aistittiin ja uudelleenkuviteltiin koko kollektiivisen prosessin aikana. Yhdessä nämä teokset sijoittavat hirssin, huolenpidon ja alkuperäiskansojen tiedon laajempaan suhteiden verkostoon, korostaenBirgejupmi Birgejupmiä käytäntönä, joka kasvaa kohtaamisten kautta alueiden yli.