Viisi esittäjää loivat "äänten kartan", jossa kukin esitti tietyn saamelaisoikeuden haltijan tai sidosryhmän näkökulmaa, joka oli paikalla Finnmarkissa. Hyödyntäen brechtiläisen teatterin tekniikoita ja kuoron tuella esitys pyrki antamaan yleisölle tuntuman ja ymmärryksen jännitteistä (ja kaaoksesta), jotka vihreän siirtymän aiheuttamat tarpeiden ja intressien ristiriidat eri sidosryhmien ja oikeudenhaltijoiden kesken aiheuttavat alueella.