Saamen lohenpyynnön säilyttäminen

Saamelaisparlamentti ja Ilmasto- ja ympäristöministeriö toivovat näkemyksiä seuraavista kohdista.

1. Mitä tulisi tehdä saamelaisen lohen kalastuskulttuurin säilyttämisen, vahvistamisen ja jatkamisen edistämiseksi, mukaan lukien:

• Lohen perinteiset kalastustavat, mukaan lukien tekniset taidot, menetelmät, perinteet, tavat ja opetustavat
• Árbediehtu (perinteinen tieto) lohesta, lohikalastuksesta ja lohihabitaateista?
• Saamelaiskieliset termit, jotka liittyvät loheen ja lohenkalastukseen, mukaan lukien paikannimet, luonnehdinnat luonnosta ja vuodenaikoina?
• Henkiset käytännöt, jotka liittyvät lohen kalastukseen, kuten kunnioitus ja pyhien paikkojen käyttö?
• Paikallinen historia, legendat, suulliset tarinaperinteet ja joiku lohen kalastukseen liittyen?
• Duodji (saamelainen käsityö ja soveltava taide), ruokaperinteet ja muut kulttuuriset käytännöt sekä elinkeinot, jotka voivat juontaa juurensa lohenkalastuksesta?
• Muita arvoja, käytäntöjä tai perinteitä osana birgenja Birgejupmi (selviytyminen, resilienssi, hallinta) alueilla, joissa saamelainen lohenkalastus on ollut pohjana asutukselle, menneisyydessä ja nykyään?

2. Mitä tulisi tehdä lohenkalastuksen vähenemisen negatiivisten vaikutusten lieventämiseksi ihmisten taloudelliseen tilanteeseen, sosiaaliseen elämään, verkostoihin ja haluun asua saamelaisalueilla, joissa lohenkalastus on ollut asutuksen perusta?

Lisätietoja kuulemisesta voit lukea täältä (norjaksi).

Kommenttimme tästä kuulemisesta saamelaisen lohenkalastuksen säilyttämiseksi

Kokonaisuudessaan uskomme, että jokien, vuono-muiden ja meren lohenkalastus ovat vahvasti keskinäisessä yhteydessä, ja niitä tulisi hoitaa yhdessä mereenresurssilain alaisuudessa. Päivitetty meriresurssilaki sisältää erillisen vuonojen kalastuslautakunnan suojelemaan saamelaisen perinnetietouden. Tämän lautakunnan valinta ja kokoonpano tulisi heijastaa tätä laajennosta. Huomaamme, että lautakunnalla tulee olla sihteeristö ja riittävät resurssit tehtävänsä hoitamiseen. Vaihtoehtoisesti, vuonna 1992 säädetyn lohi- ja sisävesien kalastuslain 3 § tulisi muuttaa nykyisen sitoumuksettoman painotuksen osalta saamelaisiin etuihin, jossa laissa todetaan, että päätöksistä, jotka vaikuttavat suoraan saamelaisiin etuihin, tulee antaa asianmukaista harkintaa luonnollisen perustan suojelemiseksi saamelaiskulttuurille oikeuksien puitteissa. Tämä on hyvin epämääräistä ja sitovuutta vailla, eikä anna perinnetiedolle tai hallinnolle valtaa tai mahdollisuutta arvottaa sitä tieteellisten tietojen rinnalla. Näin ollen, lohensuojelulain tulisi sisältää erillisen pykälän omistetusta saamelaisesta lohenkalastuslautakunnasta, vastaavan kuin vuonojen kalastuslautakunta meriresurssilaissa. Näiden lautakuntien tulisi tavata säännöllisesti yhteisten asioiden käsittelemiseksi. Loheen kalastuslautakunnalle tulee varustaa riittävällä hallinnollisella kapasiteetilla ja resursseilla, jotta hallinta perustuu todelliseen “kaksinäköiseen” näkökulmaan, mikä tarkoittaa, että sekä tieteellistä että perinteistä tietoa korostetaan hallinnossa.

Suosituksemme

Suosittelemme avaamaan lohen kalastusmeriteillä vuodesta 2027 alkaen, mieluusti käyttämällä perinteisiä verkkoja, jotka ovat osoittautuneet vähäisen vahingon mahdollisuudeksi. Näiden työkalujen tulee olla saatavilla vuonojen kalastajille ilman lisäkustannuksia.

On tarpeen helpottaa ja poistaa esteitä yhdistelmätalouden harjoittamiselle, sillä tällaiset yhdistetyt elinkeinot ovat kestäviä.

Nykyinen nuorten kalastusjärjestely tulee myös soveltaa lohenkalastukseen. On tärkeää, että kulttuuriin perustuva lohenkalastus siirtyy eteenpäin lapsille ja nuorille.

Saamelainen perinnetieto sisältää myös tasapainoisen ja kestävän saaliin ja lohen saalistajien, kuten hylkeiden, vesi-, sorsien, haukien ja harjuksien, metsästyksen ja keräilyn. Tämän tiedon tulee olla otettava huomioon lohenhallinnassa.

Dokumentoidusti, pakenemiset, lohivirrat, lohikalojen loiskutat ja myrkylliset päästöt kalankasvatuksesta muodostavat vakavan uhan lohikannoille. Toimenpiteitä on toteutettava tämän uhan poistamiseksi.

Vähemmistökansat Arktiksella ovat kehittäneet oman kalastuksenjulistuksensa (Karasjokin julistus). Tämä julistus tulee olla tulevan lohenhallinnan pohjana.

Saamelaisparlamentilta ja saamelaisorganisaatioilta tulee varmistaa resursseja kokemusten ja tiedon vaihtoon kansainvälisten järjestöjen kanssa, kuten asiantuntijamekanismi alkuperäiskansojen oikeuksista (EMRIP), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (OSCE), Euroopan vähävaikutuksiset kalastusjärjestöt (LIFE) ja Kansainvälinen kalastustyöryhmä (ICSF), sekä alkuperäiskansojen järjestöt kuten Tikahtnu Fishery -komissio, Tamamta, sekä alkuperäiskansojen näkökulmat NOAA Fisheriesissä.

Johtopäätös

Yhteenvetona korostamme, että alkuperäisyhteisöjen kulttuurin ja perinteiden suojeleminen voidaan varmistaa vain noudattamalla ja hallitsemalla oikeuksia asianmukaisesti. Tällaiset oikeudet hyödyttävät kaikkia, eivät ainoastaan alkuperäiskansoja, joissa lohenkalastus on pitkäaikainen ja keskeinen osa Birgejupmi. Arktisen alueen lohiuhka nykyisin johtuu Amerikan, Kanadan ja Euroopan kalastuksen hallinnan nykykäytännöistä, kuten pohjahylityksestä, meressä sijaitsevista kalankasvatuslaitoksista ja virheellisestä kiintiöiden hallinnasta, esimerkiksi matkailulohen etusijalla olemisesta aikaisempien oikeuksien sijaan. Tällä hetkellä oikeuksien puute on hyvin kuvattu Smith-komitean 2008:5 raportissa “Oikeus kalastaa Finnmarkin merivedessä”. Totuuskomission raportti vaatii, että Smith-komitean raportti otetaan tontilleen oikeuksien saamiseksi saamelaisille laissa. Viimeisin tietoanalyyysi, jonka kaksi tutkijaa UiT:sta, Dahl ja Enyew (2025), ovat tehneet Coastal Sámi Rights to Fish in the Traditional Sámi Settlement Area: A Compilation of the Existing Knowledge Base (UiT -raportti) saavuttaa samanlaisia johtopäätöksiä.