Paneelia johti entinen Saamelaisneuvoston puheenjohtaja Aslak Holmberg, ja keskustelussa osallistujia pyydettiin pohtimaan seuraavaa kysymystä:
“Miten alkuperäiskansojen jokikansat voivat huolehtia kotijokistaan ja edistää sekä jokien että ihmisten oikeuksia kansainvälisen yhteistyön avulla? Vuoden 2024 Indigenous Salmon Peoples Gathering -tapaamisessa laadittiin alkuperäiskansojen lohikansojen julistus (Kárášjohka-julistus IISPN – Karasjok Declaration), jossa korostettiin lohen merkitystä alkuperäiskansojen lohikansojen tulevan hyvinvoinnin perustana. Mitkä ovat tehokkaimmat keinot saada hallitukset kuuntelemaan ja toimimaan julistuksen eri kohtien mukaisesti? Millä keinoilla voidaan saada tunnustusta jokien ja jokikansojen oikeuksille sekä paikallisesti että kansainvälisellä näyttämöllä?”
Paneelikeskustelun järjestivät yhdessä Tromssan arktinen yliopisto (UiT) ja Sharing Our Knowledge -hanke, International Indigenous Salmon Peoples Network, sekä Riddu Riđđu. Osallistujat olivat olleet avainasemassa Karasjokin julistus-julistuksen kehittämisessä. Paneelilta pyydettiin esiin toteuttamiskelpoisia tulevaisuuden ratkaisuja Riddu-yleisön kanssa. Osallistujat olivat Jon-Christer Mudenia (Norjan saamelaiskäräjät), tohtori Shelley Denny (Mi’kmaw Nation, Unama’kissa; Unama’ki Institute of Natural Resources / UINR), Miyuki Daorana (Arktisen neuvoston alkuperäiskansojen sihteeristö), Autumn Adams (Yakama Nation), Maggie Mills, IISPN (International Indigenous Salmon Peoples’ Network) sekä Ida Hydle (UiT) ja Birgejupmi-hanke (Birgejupmi.eu).
Ida Hydle esitteli Birgejupmi-kenttätyön tuloksia ja toi esiin Atlantin lohta, rannikon saamelaisia kalastuskulttuureja ja arktisia rannikkoekosysteemejä uhkaavan monisyisen kriisin. Tätä kriisiä ei voida palauttaa yhteen syyhyn, kuten pukkelohen leviämiseen. Norjan viranomaiset ovat vastanneet siihen laajoilla esteillä ja pukkelohen poistamisella 63 joesta, mikä maksoi vuonna 2025 72 miljoonaa Norjan kruunua (7,2 miljoonaa euroa). Lisäksi he ovat kieltäneet lohenkalastuksen sulkemiset sekä vuonoissa että joissa. Tämä on verrattavissa Kanadan ja Yhdysvaltojen viranomaisten seitsemän vuoden kalastuskieltoon Yukon-joella. Kenttätyö ja eri alojen tutkimusnäyttö osoittavat kuitenkin, että kyseessä on monimutkainen ja kumuloituva paineiden kokonaisuus: pelagiset trooli- ja kurenuottakalastukset poistavat pieniä pelagisia lajeja, aikuisen lohen ilmoittamaton sivusaalis, teollisen vesiviljelyn vaikutukset, kuten meritäi, kalajäte, karkaamiset ja geneettinen sekoittuminen, pohjatroolauksen aiheuttamat elinympäristövauriot, mukaan lukien koralliriuttojen katoaminen, epäpuhtauksien kulkeutuminen pohjoiseen rannikkovirtojen mukana sekä ennen kaikkea valtion viranomaisten riittämätön välinen koordinointi, tietoon perustuva valvonta ja hallinto. Perinteinen meri- ja jokilohen kalastus on elävä kulttuurinen perusta rannikon saamelaisyhteisöille, kuten kaikille alkuperäiskansojen jokikansoille koko arktisella alueella. Yleiskiellot uhkaavat toimeentuloa ja kulttuurin säilymistä – käytäntöjä ja kieliä. Tämä vakava tilanne edellyttää ekosysteemilähtöistä hallintaa, jossa alkuperäiskansojen tieto on keskiössä, sallitaan rajoitettu omaehtoinen saaliskalastus, velvoitetaan kaikkien valtameri- ja kurenuotta-alusten saaliin täydellinen raportointi sekä tarkkailijoiden käyttö aluksilla. Lisäksi on tarpeen perustaa troolauksen ja kurenuottaamisen kieltävät vyöhykkeet 24 merimailin päähän vuonoista. Kokonaisuutena tarvitaan valtioiden välistä ministeritason yhteistyötä alkuperäiskansojen oikeudenhaltijoiden ja perinteisen tiedon haltijoiden kanssa sekä arktista ja pohjoista alkuperäiskansayhteistyötä ja tiedonvaihtoa, josta BIRGEJUPMI-hanke on yksi esimerkki.
