Prof. Camilla Brattlandin Riddu Riđđu 2026:ssa järjestämän seminaarin “Alkuperäiskansojen lohikansat ilman elinkeinoa?” aloitusteksti kuului seuraavasti:
“Mitä tarkoittaa olla alkuperäiskansaan kuuluva lohikansa, kun jokien ja meren elämän perusta on katoamassa? Kun Saamelaiskäräjät otti vuonna 2024 käyttöön käsitteen ‘alkuperäiskansojen lohikansat’ (lakseurfolk), se jakoi mielipiteitä. Toiset pitivät sitä keinotekoisena konstruktiona, kun taas toiset tunsivat vihdoin tulevansa nähdyiksi. Monille käsite oli kauan odotettu tunnustus jokisaamelaiselle identiteetille, ja pian sen jälkeen päivänvalon näki erillinen julistus alkuperäiskansojen lohikansojen oikeuksien suojelemiseksi. Mutta samalla kun keskustelu jatkuu, haasteet kasaantuvat joilla ja merellä. Kyttyrälohen massiivinen leviäminen uhkaa paikallisia kantoja, kun taas saaliskiintiöiden dramaattinen leikkaus iskee kovaa merikalastukseen, erityisesti Finnmarkin ulkopuolisilla merisaamelaisten alueilla. Lisäksi ilmastonmuutos ja ulkopuoliset paineet asettavat koko tulevaisuuden vaakalaudalle. Sekä viranomaiset että Saamelaiskäräjät kysyvät nyt, miten saamenlainen lohi- ja merikalastuskulttuuri voidaan säilyttää. Mutta suuri, polttava kysymys on yhä tämä: miten pelastamme elävän kulttuurin, kun siitä riippuvaiset lohi ja turska ovat vaarassa kadota? Tämän vuoden UiT-seminaariin kutsumme teidät ajankohtaiseen ja tärkeään keskusteluun. Siellä kuulette linjauksia tekeviä poliitikkoja, tiedot hallussaan pitäviä tutkijoita sekä kalastajia ja paikallisia aktivisteja, jotka kokevat kriisin omakohtaisesti joka ikinen päivä.”
Paneeli kokosi yhteen viisi osallistujaa:
Odd Isaksen edusti Manndalenin metsästäjien ja kalastajien yhdistystä. Hän tarjosi sekä suoran näkymän siihen, miten jokikalastajat ja paikalliset asukkaat kokevat kriisin jokapäiväisessä arjessa, että tärkeitä yksityiskohtia siitä, mitä tarvitaan jokiuoman kunnostamiseksi sen jälkeen, kun vesivoiman rakentaminen on muuttanut veden virtausta. Vesivoiman rakentajat tuhosivat Manndalenin lohen kutualueet suoristamalla jokiuoman vahvemman virran luomiseksi. Paikalliset asukkaat työskentelevät nyt vapaaehtoisesti vahinkojen korjaamiseksi ja alkuperäisen jokiuoman palauttamiseksi.
Hege Persen on Deatun (Tanan) Joddu-merilohikeskuksen toimitusjohtaja. Hän toi esiin tilanteen paikallishallinnon ja tiedotuksen näkökulmasta. Joddu kokoaa säännöllisesti yhteen paikallis- ja keskushallinnon toimijoita – kalastajia, tutkijoita ja poliitikkoja – tiedotustilaisuuksiin ja keskusteluihin. Seminaarit ja työryhmät auttavat myös lisäämään tietoisuutta vaikeista hallintokysymyksistä ja konflikteista, jotka liittyvät sekä Atlantin loheen että kyttyräloheen.
Saamelaiskäräjien hallitukseen kuuluva Jon-Christer Mudenia työskentelee villin lohen ja saamelaisen lohenkalastuskulttuurin suojelemiseksi sekä aktiivisten toimien edistämiseksi haukea ja kyttyrälohta vastaan Deatun (Tanan) vesistöalueella. Hänellä on erityisvastuu näistä kysymyksistä Saamelaiskäräjillä, ja hän arvosteli viranomaisia siitä, että nämä sulkevat kalastuksen paikallisilta sen sijaan, että ryhtyisivät aktiivisiin toimiin lohta syöviä haukia vastaan. Paikalliseen alkuperäiskansojen tietoon viitaten hän vaatii tehostettua hauenkalastusta lohen pelastamiseksi. Hän on ollut mukana myös kyttyrälohta vastaan kohdistetuissa toimissa ja sen mahdollisesti kielteisten seurausten torjumisessa alkuperäiselle Atlantin lohelle, ja hän korostaa, että kyttyrälohen kalastus merellä voi, jos saalis hyödynnetään, tuoda myönteisen panoksen saamelaisväestölle ja kulttuurille.
BIRGEJUPMI-hankkeen WP5-tutkijamme Ida Hydle esitteli viimeaikaisia havaintoja kenttätyöstään siitä, miten valtion toimet vaikuttavat merisaamelaiseen kulttuuriin, käyttäen esimerkkeinä kyttyrälohta ja kuningasravun vaikutuksia Varangissa ja Porsangissa. Hän korosti myös vahvasti sekä alkuperäiskansojen tietoa että tutkimusta, jonka mukaan kalatalous, myrkylliset päästöt, kalankasvatuksen lohilut ja jätevedet tappavat smoltteja ja tuhoavat sekä lohen että muiden kalojen elinkeinoperustan vuonoissa. Tätä pahentaa pohjatroolaus Barentsinmerellä ja rysäkalastus vuonojen ulkopuolella, jotka tuhoavat lohen, turskan ja muiden kalojen kasvulle välttämättömät olosuhteet. Lisäksi niin sanottua sivusaalista valvotaan riittämättömästi. Emme tiedä, kuinka suuri osa siitä koostuu lohesta.
Ida puhui myös viimeaikaisesta pohjoisen ja pohjoisen välisestä vuoropuhelumatkastaan Alaskaan ja Kanadaan, missä hän kohtasi monia samoja ongelmia, joita eri alkuperäiskansat kokevat kamppaillessaan oikeudestaan omiin elinalueisiinsa sekä vastaanottaessaan laajemman yhteiskunnan teollistumisen, joka uhkaa heidän toimeentuloaan. Siellä lohikansojen käsite ja vuoden 2024 Karasjoen julistus korostuivat tärkeinä osina koulutuksessa ja oikeuksien puolesta käytävässä kamppailussa: sekä lohen että ihmisten selviytymisen kannalta.
